9. Taitorakenteet
9.1. Yleistä taitorakenteista
Taitorakenteilla tarkoitetaan rakenteita, joiden rakentamiseksi on laadittava lujuuslaskelmiin perustuvat suunnitelmat. Siltojen lisäksi tyypillisiä taitorakenteita ovat rautatierummut, kiintoraidelaatat, laiturit, tunnelit, paalulaatat ja tukimuurit.
Taitorakenteiden suunnittelussa tulee ottaa huomioon kunnan asettamat vaatimukset arkkitehtuurin, infrastruktuurin ja ympäristön suhteen. Näkyviin jäävillä taitorakenteiden pinnoilla voidaan yleensä käyttää perustason verhousratkaisuja, kunhan ne ja tukimuurin liittyminen ympäristöön toteutetaan laadukkaasti. Asuinalueiden ja pysäkkiympäristöjen kohdalla käytetään lähtökohtaisesti kaupunkikuvallisesti laadukkaampia ratkaisuja. Viimeistään ennen rakennesuunnittelun alkamista, jokainen taitorakennekohde käydään läpi kunnan ja Tampereen Raitiotie Oy:n kanssa läpi.
Taitorakenteiden suunnittelussa tulee ottaa huomioon alttius graffiteille. Suojauksessa on käytettävä Silko-hyväksyttyjä suoja-aineita tai muita toimenpiteitä, kuten pintojen uritusta.
Taitorakenteiden rakenteellinen mitoitus ja taitorakenteiden yksityiskohtien suunnittelu on tehtävä Eurokoodi -suunnittelustandardien mukaisesti huomioiden yleiset kansalliset ohjeet ml. Väyläviraston ohjeet ja määräykset. Tässä ohjeessa esitetään vain tarkennuksia sekä Tampereen kaupungin ja Tampereen Raitiotie Oy:n valintoja.
9.2. Tukimuurit ja tukiseinät
Tukimuurien suunniteltu käyttöikä on 100 vuotta. Tapauskohtaisesti tilaajan hyväksynnällä ja perustellusta syystä tukimuuri voidaan suunnitella 50 vuoden käyttöiälle.
Betonirakenteisissa tukimuureissa tulee suosia paikalla valettuja tukimuureja, pois lukien matalat tasoerot. Tukiseinä voidaan toteuttaa myös teräsponttirakenteisena. Tällöin seinän reunapalkki joko valetaan betonista tai tehdään teräksestä. Mataliin tasoeroihin voidaan käyttää lisäksi kivikoreja tai vastaavia rakenteita.
Mikäli kiinteistön rajat ovat lähellä tukimuurin seinää, menee teräsbetonisen tukimuurin antura usein kiinteistörajan yli aiheuttaen tarpeen tehdä rasitussopimus. Näissä tilanteissa tulee tapauskohtaisesti arvioida eri ratkaisuja toteuttaa tukiseinä.
Työnaikaiset järjestelyt voivat tukimuurikohteissa aiheuttaa merkittäviä kustannuksia. Vaikeissa kohteissa tarvitaan työnaikaisia ankkuroituja tukiseiniä ja liikenteen väliaikaisratkaisuja.
Tukimuurit suunnitellaan aina yhdessä geosuunnittelijan kanssa. Pohjavesi ja sen liikkeet on huomioitava. Tukimuurien kaiteita ja kosketussuojarakenteita koskevat vaatimukset on esitetty luvuissa 9.4.2 ja 9.5.
9.2.1. Tukimuurien maadoitus
Tukimuurin koko ja sijainti suhteessa raitiotielinjaan vaikuttavat siihen, pitääkö tukimuuri maadoittaa raitiotien lisävaatimusten mukaisesti. Tampereen raitiotien maadoitusohjeen kappaleessa 4.1 Vaara-alueen mitat on esitetty sellaiset vaara-alueen mitat, joiden sisällä rakenteiden suojaustarkastelussa pitää huomioida raitiotiestä johtuvat lisävaatimukset. Tampereen raitiotien maadoitusohjeen kappaleessa 5.2.2 Pienet johtavat rakenteet on rajattu sellaiset rakenteet raitiotien vaara-alueen sisällä, joita ei tarvitse maadoittaa raitiotien maadoitusohjeen mukaan, vaikka rakenne sijaitsisi raitiotien sähköisellä vaara-alueella. Tampereen raitiotien maadoitusohjeen kappaleessa 5.2.3 Teräsbetonirakenteet on esitetty tukimuurien maadoitusperiaate. Tampereen raitiotien maadoitusohjeen kappaleessa 5.6.1. Käsijohteet on esitetty toimintatavat käsijohteille ja niiden maadoituksille, jos tukimuuriin on asennettu jalankulun käsijohteet.
9.3. Sillat
9.3.1. Vaaditut alikulkukorkeudet
Uusien raitiotien ylittävien siltojen alikulkukorkeuden suositustaso on vähintään 5,5 m raitiotien kiskonselästä mitattuna, kun raitiotieväylä alittaa sillan tai muun taitorakenteen omalla väylällä.
Sillan alikulkukorkeuden on alittavan ajoneuvoliikenteen väylän kohdalla oltava vähintään 4800 mm. Viranomaiset voivat asettaa korkeamman alikulkukorkeusvaatimuksen. Sisääntuloväylillä on käytetty tavallisesti 5200 mm alikulkukorkeusvaatimusta ja erikoiskuljetusreitit voivat asettaa omia vaatimuksia, jotka on selvitettävä erikseen. Kevytrakenteisen sillan (terässilta, puusilta tms.) kohdalla alikulkukorkeuteen on lisättävä 1 m törmäysriskin pienentämiseksi.
Yhdistetyn raitiotien ja katuliikenteen väylän, niin sanotun sekaliikenteen väylän, alikulkukorkeuden suositustaso on vähintään 6,0 m raitiotien kiskonselästä mitattuna. Sekaliikenteen alikulkukorkeuden tulee aina olla vähintään 5200 mm. Tätä arvoa on kasvatettava, kun ajoneuvoliikenteen vapaan tilan korkeuden vaatimus on yli 4800 mm muista kuin raitiotiestä johtuvista syistä. Arvoa kasvatetaan saman verran mitä ajoneuvoliikenteen vapaan tilan vaatimus kasvaa mitasta 4800 mm. Arvoa ei pienennetä.
Kun raitiotie kulkee omalla väylällä sillan alitse eikä muuta liikennettä kulje samalla väylällä, tapauskohtaisesti alikulkukorkeus voidaan laskea enimmillään arvoon 4500 mm normaalin ajolangan kanssa ja arvoon 4350 mm kiintoajojohtimen kanssa. Ääriarvon tuntumaan menevien mittojen käyttöä tulee välttää ja niitä käytettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota sähköturvallisuusulottumien täyttymisessä. Vaaditut alikulkukorkeudet on koottu taulukkoon 9.3.1.
| Ympäristö | Suositustaso | Normaaliarvo | Ääriarvo | |
| Raitiotie katualueella / risteävät kadut | Kiintoajojohdin | H ≥ 6000 | 6000 > H ≥ 5500 | 5500 > H ≥ 5200 |
| Ajolanka | 5500 > H ≥ 5300 | |||
| Raitiotieväylä omalla alueella, ei muuta katuliikennettä | Kiintoajojohdin | H ≥ 5500 | 5500 > H ≥ 5000 | 5000 > H ≥ 4350 |
| Ajolanka | 5000 > H ≥ 4500 | |||
| H = Sillan alikulkukorkeus mitattuna alittavan väylän KSK:sta | ||||
Tampereen kaupunki ja Tampereen Raitiotie Oy eivät hyväksy lievennyksiä taulukon 9.3.1 ääriarvoille edes hyödynnettäessä olemassa olevia siltoja.
Kiintoajojohtimen rakennekorkeudelle voi yleissuunnittelussa käyttää mittaa 150 … 200 mm. Kiintoajojohdinta käytettäessä tulee huomioida ajolangan suurin sallittu asennuskorkeus.
Tampereen raitiotien välittömään läheisyyteen suunniteltavien jalankulku- ja pyöräväylien alikulkukäytävien alikulkukorkeuden määrittää kaupunki ja Tampereen Raitiotie Oy. Alikulkukorkeudessa on huomioitava alueella käytettävä väylän ja raitiotien kunnossapitokaluston tarvittava korkeus ja mahdolliset pelastuskaluston tilantarve. Lähtökohtaisesti suositellaan 3,2 metrin alikulkukorkeutta ja Tampereella Wille-kunnossapitokaluston alueella 3,5 metrin alikulkukorkeutta.
9.3.2. Siltojen pintarakenteet
Pintarakenteiden suunnittelussa ja rakentamisessa noudatetaan Väyläviraston kansallisia ohjeita ja määräyksiä. Raitiotiesilloissa suositaan kermieristettä ja suojabetonia. Kaksiraiteisessa sillassa poikkileikkaus tulee suunnitella niin, että vesieristeet voidaan uusia raide kerrallaan joko rakenteellisella ratkaisulla tai työnaikaisella järjestelyllä. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi suunnittelemalla sillan kanteen kohouma raiteiden väliin, jolla viereisen raiteen tukikerros pysyy asemassa, kun toisen raiteen pintarakenteita uusitaan. Sillat, joissa on suojabetoni, voidaan eristää ilman sääsuojaa olosuhteiden niin salliessa.
9.3.3. Suunnittelukuormat
Raitiovaunu- ja ajoneuvoliikenteen kuormat
Mikäli muuta ei ole sovittu, kaikki raitiotieliikenteen kuormittamat sillat tulee suunnitella myös ajoneuvoliikenteen liikennekuormille koko leveydeltään.
Toisin voidaan sopia esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:
- Kun tavoitellaan poikkeuksellisen näyttävää siltarakennetta, jossa ajoneuvoliikennekuormien poisjättämisestä saadaan huomattava rakenteellinen etu.
- Kun hyödynnetään olemassa olevaa siltaa
- Kun on selkeästi nähtävissä, ettei siltaa tulla koskaan käyttämään muuhun kuin raitiotieliikenteeseen (ja/tai jalankulku- ja pyöräliikenteen käyttöön.)
Raitiotiesiltojen suunnittelussa on käytettävä raitiovaunukuormakaaviota, jossa akselipainon arvona käytetään 140 kN ja nauhakuorman arvona 30 kN/m. Kuormat voivat vaikuttaa molemmilla raiteilla yhtäaikaisesti. Kuorman epäkeskisyys e = ±200 mm.
Lisäksi tarkastellaan erikseen seuraavan kuvan mukainen telikuormakaavio.
Kuormien yhdistely tulee tehdä Siltojen kuormat ja suunnitteluperusteet NCCI 1:n, (eurokoodin soveltamisohje), mukaan muuten samoin kuin rautatiesilloilla, mutta raitiovaunukuorma ei ole mukana pitkäaikaisyhdistelyssä. Sekaliikennesilloilla ajoneuvoliikenteen ja raitiotieliikenteen yhdistelykertoimena käytetään 1,0.
Raitiotiesillan suunnittelussa tulee käyttää dynaamista suurennuskerrointa Φ2, jota käytetään myös rautatiesiltojen suunnittelussa (sysäyskerroin).
Keskipakokuorman kaavana käytetään:
, missä
P = pystykuorma ilman sysäyslisää
v = mitoitusnopeus (ei tule käyttää alle 70 km/h)
Pituussuuntaisen kuorman osalta tulee soveltaa rautatiesiltojen kuormia.
Alfa-kerroin on 0,375. Kiihdytyskuorma 12,4 kN/m ja jarrukuorma 7,5 kN/m. Sekä veto- että jarrukuormalla maksimina käytetään 25 % pystykuormasta. Tulevaisuudessa kuormituspituus voi olla 80 m ja kuorma 30 kN/m. Siten sekä veto- että jarrukuorman maksimiksi saadaan 600 kN. Jatkuvakiskoraiteella voidaan kiihdytys- ja jarrutuskuormia vähentää 50 %:lla, mutta kumpaakin korkeintaan 150 kN:lla.
Sivusysäyksen mitoituskuorma on 40 kN.
Kiskojen lämpötilavaihtelun vaikutus vaakakaarevilla jatkuvakiskoraiteisilla silloilla ilman kiskonliikuntalaitetta tulee ottaa huomioon NCCI 1:n mukaan ohjausvoimana, joka aiheutuu voimasta ±1000 kN/raide (NCCI 1, B.6.7.3). Tuuli- ja lämpötilakuormat sekä laakerikitka lasketaan NCCI 1:n mukaisesti.
Jatkuvakiskoraiteisella ja maatuilla varustetulla sillalla kannen siirtymä jarru- ja kiihdytyskuormasta saa olla korkeintaan 5 mm maatuen suhteen. Kiskonliikuntalaitteella varustetulla sillalla siirtymä saa olla 30 mm. Sallitut siirtymät on esitetty NCCI 1:n taulukossa B.9.
Väsymismitoituksessa käytetään kuormakaaviota, joka koostuu raitiovaunukuormakaavion akselikuormista ja liikenteen määrä oletetaan suunnitellun liikenteen mukaisesti. Väsymismitoituksessa otetaan huomioon dynaaminen lisä- ja tarvittaessa keskipakokuorma. Väsyttävä kuorma vaikuttaa yhtäaikaisesti molemmilla raiteilla ja eri suuntiin kulkevien raitiovaunujen kohtaaminen tulee huomioida.
Onnettomuuskuormat
Raitiovaunun suistumisonnettomuuden onnettomuuskuorma tulee mitoittaa samalla tavalla kuin rautatiesilloilla, mutta käyttäen raitiovaunukuorma-kaaviota. Raitiovaunun törmäyskuorma raiteen ylittävien siltojen pilareihin on 825 kN radan suunnassa ja 410 kN kohtisuoraa rataan nähden, kun rakenteen etäisyys raiteen reunasta on alle 4,5 metriä. Kuormat eivät vaikuta samanaikaisesti. Ajoneuvoliikenteen törmäyskuorma on NCCI 1:n mukainen. Mitoittava nopeus on kohdekohtainen, mutta sen tulee olla vähintään 50 km/h.
Työkonekuormat
Raitiotiesillalle mitoitetaan aina ratatyökonekuormakaavio. Lisäksi, jos sillan kannelle päätetään olla mitoittamatta ajoneuvoliikenteen kuormia edellä esitetyin periaattein, on lisäksi mitoitettava seuraavat rakennusvaiheen työkonekuormakaaviot; kaivinkone, kuorma-auto ja jyrä. Lisäksi kaikkiin taitorakenteisiin mitoitetaan aina nosturin tukijalan tukikuorma.
Radan kunnossapitokalustoa kuvaavana ratatyökonekuormana käytetään kuormakaaviota LM71-15, jossa kuormakaavion akselikuorma 167 kN ja nauhakuorma 53 kN/m.
Ratatyökonekuormaa käytetään vain murtorajatilamitoituksessa. Ratatyökonekuorma voi olla vain yhdellä raiteella kerrallaan. Samanaikaisesti toisella raiteella voi olla raitiovaunukuorma. Työkonekuorman yhteydessä ei käytetä dynaamista kerrointa. Myöskään keskipakokuormaa ja pituussuuntaista liikennekuormaa ei tarvitse ottaa huomioon ratatyökonekuorman kanssa.
Sillat suunnitellaan siten, että seuraavaksi esitetty 26 tonnin kaivinkone voi liikkua sillalla rakennusaikana ilman että betonirakenteen murto- tai halkeamarajatilaa, ja ilman että teräsrakenteen myötörajaa, ylitetään. Kaivinkonetta kuvaava kuormakaavio mitoitetaan, sijoittaen se, sillalla yhdelle läpi sillan ajettavalle ajolinjalle, jossa on molemmin puolinen yhden metrin vaakatoleranssi. Ajolinja on merkittävä sillan suunnitelmiin. Ellei muuta ole sovittu siltaurakoitsijan kanssa, kaivinkone mitoitetaan kuvassa 9.3.3 esitetyn kuormakaavion mukaan. Lisäksi tulee huomioida, että siltakannella voi olla 5 m päässä toisistaan sekä kaivinkone että kuorma-auto.
Sillat suunnitellaan siten, että seuraavaksi esitetty 30 tn kuorma-auto voi liikkua sillalla rakennusaikana ilman että betonirakenteen murto- tai halkeamarajatilaa, ja ilman että teräsrakenteen myötörajaa, ylitetään. Kuorma-autoa kuvaava kuormakaavio mitoitetaan, sijoittaen se, sillalla yhdelle läpi sillan ajettavalle ajolinjalle, jossa on molemmin puolinen yhden metrin vaakatoleranssi. Ajolinja on merkittävä sillan suunnitelmiin. Ellei muuta ole sovittu siltaurakoitsijan kanssa, kuorma-auto mitoitetaan kuvassa 9.3.3 e) esitetyn kuormakaavion mukaan. Pyörän kosketusala 400 x 400 mm2. Telitarkastuksen lisäksi tulee huomioida pääpalkin kantavuus suunnitellulla ajolinjalla. Lisäksi tulee huomioida, että siltakannella voi olla 5 m päässä toisistaan sekä kaivinkone että kuorma-auto.
Sillat suunnitellaan siten, että seuraavaksi esitetty kuuden (6) tonnin jyrä voi liikkua sillalla rakennusaikana ilman että betonirakenteen murto- tai halkeamarajatilaa, ja ilman että teräsrakenteen myötörajaa, ylitetään. Jyrää kuvaava työkonekuormakaavio on voitava sijoittaa minne tahansa sillan kannelle, sillan reunapalkkien sisäpintojen välille. Kokonaispainon voidaan ajatella jakautuvan puoliksi etu- ja takapäälle. Jyrän rummun leveydeksi voidaan ajatella 1 m. Ellei muuta ole sovittu siltaurakoitsijan kanssa, jyrä mitoitetaan kuvassa 9.3.3 f) esitetyn kuormakaavion mukaan. Jyrän täryttämisen kuormitusvaikutusta ei tarvitse huomioida.
Mikäli sillan kannelle ei ole mitoitettu ajoneuvoliikennettä, sillan raiteen alussepelin ja raidesepelin levitykseen, tiivistämiseen sekä raiteiden ja pylväiden asentamiseen tulee tehdä työohje, jossa on esitetty millaisella kalustolla sillan kannelle saa ajaa rakennustöiden aikana.
Edellä esitetyt kaivinkone-, kuorma-auton teli- ja valssijyräkuormakaaviot koskevat ainoastaan siltoja, joissa ylittävällä väylällä kulkee raitiotie. Vaatimus koskee tukikerroksellisen raiteen lisäksi kiintoraiteellista raideratkaisua, ellei muuta ole sovittu. Kevyenliikenteen sillalla em. Kuormakaavioita ei tarvitse huomioida.
Nosturin tukijalan aiheuttama kuorma tarkastellaan erillisenä kuormitustapauksena siltakansilla ja taitorakenteiden osilla, jonne voi pelastusajoneuvolla ajaa. Kuorman suuruuden ominaisarvo on 270 kN ja murtorajatilan osavarmuuskerroin on 1,35. Kuorman kosketuspinta on 600 mm x 600 mm, joka sijoitetaan kulkupinnan, tieliikenteen sillalla asfaltin yläpintaan ja tukikerroksellisilla silloilla tukikerroksen yläpintaan.
9.3.4. Siltojen suunniteltu käyttöikä
Uusien siltojen suunniteltu käyttöikä on 100 vuotta. Nykyisten siltojen käyttöikävaatimus muutos- ja korjaussuunnittelua varten tulee arvioida tapauskohtaisesti. Silloilla tulee olla riittävä kantavuus ja riittävästi käyttöikää jäljellä, jotta niitä voidaan hyödyntää raitiotiesiltoina. Ohjeena voidaan pitää, että käyttöikää on oltava jäljellä vähintään 20 vuotta. Kun hyväksikäytetään olemassa olevia siltoja, siltapaikan on mahdollistettava myöhemmin tehtävän sillan uusimisen yhteydessä työnaikainen raitiotieliikenne poikkeusjärjestelyin. Sillan yleissuunnittelussa tai kehitysvaiheen suunnittelussa tämä tulee osoittaa tarvittavin selvityksin.
Siltojen maalattavien teräsosien kanssa tulee suosia mahdollisimman pitkäikäisiä maalausjärjestelmiä. Sillan maalaus tulee uusia 25 vuoden välein, sillan varusteet 15.
9.3.5. Siltojen maadoitus
Kaikkien siltojen maadoitustarve ja -ratkaisu pitää tarkastella kohdekohtaisesti. Tampereen raitiotien maadoitusohjeen kappaleessa 4.1 Vaara-alueen mitat on esitetty sellaiset vaara-alueen mitat, joiden sisällä rakenteiden suojaustarkastelussa pitää huomioida raitiotiestä johtuvat lisävaatimukset. Vaara-alueen sisällä olevat nykyiset sillat suojataan lähtökohtaisesti eristämällä sillan rakenne sähköisesti raitiotien sähköjen vaara-alueesta. Sähköeristeen vaatimuksissa on huomioitava Tampereen raitiotien maadoitusohjeen kappaleen 1.3 Ratajohdon tekniset arvot määrittelemät jännitetasot. Uudet rakennettavat sillat, jotka sijaitsevat raitiotien vaara-alueen sisällä, voidaan maadoittaa. Sillan rakentamisessa huomioidaan Tampereen raitiotien maadoitusohjeen kappaleen 5.2.3.1 Sillat vaatimukset. Jos siltaa ei voida vaara-alueen sisällä maadoittaa silta täytyy sähköisesti eristää raitiotien sähköjen vaara-alueelta.
9.3.6. Liikuntasaumat
Tieliikenteen sekä kevyen liikenteen silloissa käytetään vain Väyläviraston käyttöluvan saaneita liikuntasaumalaitteita ja massaliikuntasaumoja. Jos laite ei itsessään ole vesitiivis, tulee liikuntasaumaan asentaa kuivatuskouru.
Liikuntasaumalaitteen yläpintaan tulee asentaa jalkakäytävän ja pyörätien kohdalla yhtenäinen turkkilevy tai muilla toimenpiteillä pienentää liikuntasaumalaitteen väylän käyttöhaitta.
Jatkuvakiskoraiteella suurin liikuntasaumaan kohdistuva kokonaisliike saa olla enintään 70 mm. Suuremmilla liikkeillä sauma on varustettava kiskonliikuntalaitteella. Puskupäillä varustetun sillan liikepituus saa olla korkeintaan 50 mm.
9.3.7. Muita suunnitteluvaatimuksia
Raitiotien sillat on varustettava siirtymälaatoilla. Sillan, jossa raitiotie kulkee ylittävänä väylänä, kansirakenteen päätyjen tulee olla kohtisuorassa raiteeseen nähden. Mikäli tästä joudutaan poikkeamaan, on rakenteen toimivuus varmistettava muuten. Vaatimuksen tarkoituksena on pienentää kunnossapitohaittaa tai poistaa se kokonaan sillan päiden läheisyydessä.
Yleissuunnittelussa suositellaan sijoittamaan sillat ja muodostamaan ratageometria siten, että raiteen vaakageometria on sillalla suora. Kaarevia siltoja pitää välttää, etenkin jos ne ovat yli 50 m pitkiä. Sillalla olevan vaakakaarresäteen tulisi olla vähintään 500 m. Mikäli näin ei pystytä tekemään sillalle on harkittava suojakiskoja. Suojakiskot vaaditaan, kun säde on vähemmän kuin 300 m. Rakenteissa voidaan käyttää muottipintana sekä lauta- että vaneripintaa. Impregnointiaineina tulee käyttää SILKO-hyväksyttyjä impregnointiaineita.
Sillankaiteita ja kosketussuojarakenteita koskevat vaatimukset on esitetty luvuissa 9.4. ja 9.5.
9.4. Taitorakenteiden kaiteet
9.4.1. Siltojen kaiteet
Raitiotiesillat tulee varustaa kaiteilla, joiden vaadittava etäisyys raiteen keskilinjasta on vähintään 2,4 m. Vaatimus on suurempi kuin luvussa 5.1.5. “Etäisyys kiinteisiin esteisiin” on esitetty, jolloin raiteen sijainnin pieni muutos ei johda heti pelastustilan kaventumiseen.
Raitiotiesillan kaiteet on varustettava korkealla suojaverkolla sepeliraiteilla mahdollisesti radalta lentävän sepelin vuoksi. Mikäli sillalla ei ole sepelirataa, voidaan korkeat suojaverkot asentaa vain alittavien väylien kohdille suojaamaan niitä aurauslumelta. Siltasuunnittelija määrittää verkolla suojattavan kaidepituuden huomioiden sillan korkeuden.
Siltojen kaiteet on suunniteltava ja toteutettava Väyläviraston ohjeen LO 25/2012 Siltojen kaiteet, mukaisesti.
Sekaliikenteen raitiotiesilloilla tulee pääsääntöisesti käyttää ajoneuvoliikenteen kuorman mukaisia H2-luokan törmäystestattuja kaiteita piirustuksien R15/DK H2-1…21 mukaan. Mikäli sekaliikenteen silta sijaitsee risteyksen lähellä ja sillan kaiteeseen on kohtisuoran törmäyksen vaara, tulee viranomaisten kanssa neuvotella kaidevaatimuksista. Tällaisissa tilanteissa voidaan päätyä käyttämään esimerkiksi rakenteellisia esteitä tai H4-luokan törmäystestattua kaidetta. Kuvassa 9.4.1 a) on esitetty suojaverkolla varustettu H2-luokan törmäystestattu kaide.
Mikäli sillalla ei ole muuta ajoneuvoliikennettä kuin satunnaiset pelastusajoneuvot, voidaan käyttää R15/DK R1…R5 suunnitelmien mukaisia rautatiesillan kaiteita. Kaiteen korkeus tulee olla vähintään 1100 mm. Kaide on esitetty kuvassa 9.4.1 b). Näitä ei ole tarkoitettu pitämään ajoneuvo tai raitiotievaunu siltakannella vaan ovat asennettu henkilöturvallisuuden vuoksi ja estämään raidesepelin ja lumen lentäminen alittavalle väylälle.
Yhdistetyllä raitiotieliikenteen ja kevyen liikenteen sillalla raitiotien puoleiseen reunapalkkiin asennetaan vastaavasti R15/DK R1…R5 suunnitelmien mukaiset rautatiesillan kaiteet korkealla suojaverkolla. Kevyen liikenteen puolelle kaidetarve arvioidaan tapauskohtaisesti. Kävelytien tai pyörätien viereiseen reunapalkkiin tulee asentaa ensisijaisesti kevyen liikenteen sillankaide R15/DK 3-1…2 suunnitelmien mukaan. Kevyen liikenteen sillankaiteen korkeus tulee olla vähintään 1200 mm kulkupinnan tasosta mitattuna. Kaide on esitetty kuvassa 9.4.1 c).
Vilkasliikenteisen pyörätien viereinen kevyenliikenteen sillankaiteen korkeus tulee olla vähintään 1400 mm. Kaidekorkeuden on täytyttävä kulkupinnan tasosta mitattuna.
Kaiteita voidaan muunnella kaupungin tai Tampereen Raitiotie Oy:n vaatimuksesta. Kaiteiden muuntelulla pystyy saamaan kustannustehokkaasti yksilöllistä näköä sillalle. Törmäystestattujen kaiteiden muuntelua esteettisistä syistä voidaan tehdä ohjeen LO 25/2012 Siltojen kaiteet, mukaisesti. Raitiotiesillan ja kevyen liikenteen sillankaiteiden muuntelua voidaan tehdä vapaammin ja kaiteet voi suunnitella jopa kokonaan uusiksi siltakohtaisesti. Muuntelu ei saa johtaa esitettyjä kaiteita heikompaan kaiderakenteeseen tai putoamissuojausvaikutukseen.
Kuumasinkitys aina standardin EN ISO 1461 mukaisesti. Kaiteita voidaan lisäksi maalata. Jauhemaalausta käytetään ensisijaisesti. Mikäli jauhemaalaus ei ole mahdollinen tai sen toteuttaminen halutuille pinnoille johtaa maalauksen lyhyeen käyttöikään (suuret ainevahvuudet, paksu kuumasinkkikerros yms.), tulee vaihtoehtoinen maalausmenetelmä hyväksyttää aina tilaajalla.
Kaiteiden kosketussuojaseinätarve on tarkastettava luvun 9.5. mukaan.
9.4.2. Tukimuurien ja muiden taitorakenteiden kaiteet
Myös muut putoamisvaaralliset taitorakenteet, kuten tukimuurit on varustettava kaiteella. Kaiteen korkean suojaverkon käytöstä kerrotaan luvussa 9.4.1.
Tukimuurien ja muiden taitorakenteinen kaide päätetään turvallisuuden ja lähiympäristön perusteella. Suunnittelija valitsee käytettävän kaiteen aina ensisijaisesti turvallisuuden perusteella. Kaidevaihtoehtoja on lueteltu seuraavaksi tukevammasta heikompaan. Riskiryhmät, kuten lapset, tulee huomioida erityisesti pysäkkien, koulujen, leikkikenttien ja asuinalueiden lähellä. Lasten kohdalla kaiteen turvallisuuteen vaikuttaa myös sen avonaisuus. Tilaajan ohjeistuksella voidaan käyttää kestävämpää kaidetta myös ulkonäkösyistä. Kaiteita valittaessa tulee huomioida, ettei samalle kaidelinjalle/-alueelle tule valita tarpeettoman useaa kaidetyyppiä, jolloin alue voi näyttää rikkonaiselta.
Tukimuurin tai muiden taitorakenteiden päälle voidaan asentaa:
H2-luokan kaide R15/DK H2-1…21
- Kun pyritään henkilöturvallisuuden lisäksi varautumaan ajoneuvoliikenteen onnettomuustilanteisiin. Tarvittaessa, tapauskohtaisesti valittava korkeamman törmäyskestävyysluokan kaide.
- Kun halutaan aurausjohde kaiteeseen talvikunnossapidettävän väylän viereen
- Kun kaiteeseen on asennettava kosketussuojaseinä
- Ulkonäkösyistä
Kevyen liikenteen sillankaide R15/DK 3-1…2
- Kun tukimuurin vieressä kulkee jalkakäytävä, pyörätie tai yhdistetty jalankulku ja pyörätie. Tarvittaessa käytetään edellä esitetysti 1400 mm kaidekorkeutta.
- Kun halutaan aurausjohde kaiteeseen, talvikunnossapidettävän väylän viereen
- Kun kaiteeseen on asennettava kosketussuojaseinä
- Kestää kevyenliikenteen kaiteelle määritetyn onnettomuuskuorman (5 kN)
- Ulkonäkösyistä
Raitiotiesillankaide R15/DK R1…R5
- Henkilöturvallisuus. Ei varsinaista väylää kaiteen vierellä. Käytettävä harkiten tukimuurin päällä. Ei kohteisiin, joissa väenpaljouksesta johtuva tungoskuormamahdollisuus.
- Kun sillalla käytetään samaa kaidetta ja kaide halutaan jatkaa sillan päässä tukimuurille tai muulle taitorakenteelle
- Ulkonäkösyistä
Tampereen raitiotiehankkeen kaide, eri malleja 4.8.20/16817/111R…115R
- Henkilöturvallisuus. Kaiteen korkeus on 900 mm. Käytettävä harkiten tukimuurin päällä. Ei tungosta.
- Pysäkkialueilla, kun samaa kaidetta halutaan jatkaa tukimuurille tai muulle taitorakenteelle
- Näkemän vuoksi käyttäen avointa kaidetta, lähellä raitiotielinjaa
- Mahdollistaa pelastautumismahdollisuuden avoimen kaidetyypin alta hyväksytyissä poikkeustilanteissa ks. luku 5.8.6.
- Ulkonäkösyistä
Kevyt aita/kaide, markkinoilta löytyvä aita, esimerkiksi kolmilankaverkkoaita (Legi-aita)
- Kun alue on suunniteltu siten, ettei kaiteen viereen ole tarkoitus johtaa edes jalankulkua. Suojaamaan satunnaisia ohikulkijoita ja alueiden kunnossapidon henkilökuntaa. Ei tungosta.
- Kun lunta ei aurata kaidetta vasten
Edellä mainittujen lisäksi erikoistapaukset, kuten kohtisuora törmäys tieltä, jossa on korkea nopeusrajoitus, tulee sopia erikseen viranomaisten kanssa. Kaiteen aiheuttamat rasitukset tukimuuriin on aina huomioitava tukimuurin suunnittelussa.
Kun käytetään kevyttä aitaa tukimuurin päällä kaiteena ja tukimuurin tasoero on vähintään 500 mm, kevyen aidan ja sen kiinnityksen on kestettävä vähintään 0,5 kN/m mitoitusviivakuorma 1,1 m korkeudella. Kaikki kolmilankaverkkoaitamallit ei täytä vaatimusta normaalilla kaidetolppavälillä. Tätä käytettäessä kaidetolppaväliä on tihennettävä.
Taitorakenteeseen liitettävän kaiteen vähimmäiskorkeus on 1100 mm mitattuna kulkupinnasta. Soveltuvissa paikoissa, kun arvioidaan ettei ole putoamisvaaraa, voidaan käyttää 900 mm korkeaa Tampereen raitiotiehankkeen kaidetta. Vilkasliikenteisen pyörätien viereinen kaiteen korkeus, putoamisvaarallisissa paikoissa tulee olla vähintään 1400 mm.
Kaiteiden pintakäsittely vastaavasti kuin luvussa 9.4.1.
Kaiteiden kosketussuojaseinätarve tarkastetaan luvun 9.5. ohjeiden mukaan. Muut aidat ja kaiteet, jotka eivät sijaitse kiinteästi tukimuurien yhteydessä ovat käsitelty luvussa 7. Lisäksi sähkönsyöttöasemien ja muiden raitiotiehen liittyvien rakennusten kaiteiden kohdalla noudatetaan lain rakentamismääräyskokoelmaa.
9.5. Kosketussuojarakenteet
Kosketussuojarakenteella tarkoitetaan kaiteen varustamista siten, että sähköradan jännitteellisiin osiin ei ylety koskettamaan. Lisäksi kosketussuojarakenteella estetään lumen, jään ja muiden kappaleiden tunkeutuminen kaiteen väleistä. Raitiotien ylittävät ajoneuvo- ja kevyen liikenteen sillat on varustettava kosketussuojarakenteilla, jotka on suunniteltava ja toteutettava Väyläviraston kosketussuojien suunnitteluohjeen mukaisesti seuraavin poikkeuksin, 1) yläjohteen ei tarvitse olla yhtenäinen 2) kosketussuojan runkotolpan kohdalla rakenteen korkeus voi paikallisesti olla 1900 mm kuvan 9.5 mukaisesti.
Raitiotien suuntaiset tukimuurit on varustettava kosketussuojarakenteilla, kun ratajohdon jännitteisiä rakenneosia, heilahdus- ja rakentamistoleranssit huomioiden, sijaitsee kuvassa 10.1.2 b) esitetyn alueen sisäpuolella. Kuvan alue sijoitetaan kohtaan, jossa kaiteen yläjohteen väylänpuoleisen sivupinnan kohdalla kulkeva pystysuora linja leikkaa jalankulun tai pyöräväylän kulkupinnan linjan.
Kuvassa 10.1.2 b) esitetty sähköturvallisuusulottuma tulee tarkastaa taitorakenteiden lisäksi kaikkialla linjalla ja pysäkeillä. Siltojen ja tukimuurien lisäksi voi olla myös muita rakenteita, joissa jännitteellisten osien läheisyys johtaa kosketussuojaseinän tarpeeseen.
Kosketussuoja maadoitetaan kappaleen 10.2 mukaisesti. Kosketussuojarakenteiden pintakäsitellään luvun 7.4.2 mukaisesti.
9.6. Paalulaatat ja sillakkeet
Paalulaatat suunnitellaan eurokoodien ja Väyläviraston julkaisemien eurokoodien soveltamisohjeiden, ohjeiden ”Paalutusohje PO-2016” ja ”Paalulaattarakenteiden suunnittelu VO 40/2023” mukaisesti. Paalulaattojen käyttöikävaatimus on 100 vuotta.
Paalulaatan pystysuoran raitiotiekuorman kuormakaaviona on nauhakuorma 32 kN/m (kuormakaavion akselipaino 140 kN). Suunnittelussa käytetään sysäyskerrointa 1,67 kun H = 1,4 m ja 1,25 kun H ≥ 2,5 m (väliarvot interpoloidaan).
Paalulaatan lyömällä asennettavien paalujen suurin kaltevuus on 5:1. Suunnittelussa voidaan hyödyntää maapohjan sivuvastusta rakentamistavan ja pohjaolosuhteiden sallimissa rajoissa. Paalulaatan päät on varustettava siirtymälaatalla tai muulla siirtymärakenteella. Siirtymärakenteena voi olla elementtirakenteinen siirtymälaatta. Paikalla valettavaan teräsbetoniseen paalulaattaan voidaan kiinnittää monoliittisesti raitiotiejohtopylväiden ja muiden raitiotiehen liittyvien rakenteiden perustuksia ja kiinnikkeitä. Paalulaattojen ja muiden pohjarakenteiden / pohjanvahvistusmenetelmien kustannuksia ja niiden toimivuutta on vertailtava. Poikkeustapauksessa voidaan käyttää siltamaista paalulaattaa.
Sillakkeet tulee mitoittaa siltojen kuormakaaviolla. Sillakkeet tulee vedeneristää, ja vedeneriste tulee suojata.
9.7. Taitorakenteiden rekisteripäivitykset
Tampereen raitiotie Oy:n, Tampereen kaupungin ja ELY-keskuksen omistukseen jäävät taitorakennekohteet tulee viedä taitorakennerekisterin kulloinkin voimassa olevan ohjeistuksen mukaan. Muiden kuntien omistamien taitorakenteiden kohdalla menetellään kuntien omien ohjeiden mukaan. Taitorakennerekisteriin saa vietyä esimerkiksi seuraavia rakenteita: siltoja, tukimuureja, meluseiniä, paalulaattoja, rumpuja ja tunneleita.
ELY-keskuksen omistamien ja heidän alueellaan sijaitseville taitorakenteille tulee tehdä yleistarkastuksen tasoinen riippumaton vastaanottotarkastus taitorakennerekisteriin. Tampereen kaupungilla ei vastaavaa vaatimusta ole. Muut kunnat päättävät asiasta itse.
Taitorakennerekisteripäivitysten lisäksi taitorakennesuunnitelma-aineisto tulee viedä sekä Raitiotie Oy:n ja kaupunkien omiin arkistoihin.
Muokattu viimeksi:
Muutoshistoria:
9.6. Paalulaatat ja sillakkeet
12.03.2024 Lisätty uusi sivu