8.3.4 Kiskokaivojen lämmitys
Yleensä suurin osa kiskokaivoista tulee lämmittää. Lämmittämisen tarkoitus on varmistaa, että kaivot ja niiden purkuputket eivät jäädy vedestä tukkoon. Tärkeimmät kaivot lämmitetään, vähemmän tärkeitä ei lämmitetä. Lämmitys toteutetaan saattolämmityskaapelilla kiskokaivon ja purkukaivon väliseen viemäriputkeen ja lämmityskaapeli ylettyy kiskokaivon sisälle.
Lämmitettävien kaivojen kiskokaivotyypit ja niiden purkuputkireitit täytyy suunnitella sellaisiksi, että saattolämmityksen voi toteuttaa. Samaan putkeen ei voi laittaa kahta saattolämmityskaapelia, koska termostaatin toimimisen edellytys on, että lämmityskaapeli ei saa koskettaa toista lämmityskaapelia. Erillisten lämmitettävienkiskokaivojen purkuputkia ei voi siis yhdistää Y-haaroilla. Yhdellä saattolämmityskaapelilla voi lämmittää enemmän kuin yhden kiskokaivon, jos niidenpurku on yhdellä putkella kaivosta toiseen ja vedet pääsevät valumaan ensimmäisestä kaivosta toisen läpi.
Kiskokaivojen lämmitystarve arvioidaan tapauskohtaisesti seuraavia periaatteita noudattaen:
- Koveran taitteen pohjalla sijaitsevat kiskokaivot lämmitetään
- Kaikki vaihteiden sisällä ja vaihteiden lähellä sijaitsevat kiskokaivot lämmitetään
- Suojateiden eteen tulevat kiskokaivot lähtökohtaisesti lämmitetään
- Routarajan yläpuolella sijaitsevat purkuputket lähtökohtaisesti lämmitetään
- Pituuskaltevuudeltaan loivat purkuputket lähtökohtaisesti lämmitetään
Vähemmän tärkeitä kiskokaivoja, jotka voidaan jättää lämmittämättä:
- Kiskokaivot, jotka sijaitsevat kaltevuusjakson matkalla (ei pohjalla), omalla kaistalla olevalla raitiotiellä (ei sekaliikennekaista)
- Kiskokaivot, jotka sijaitsevat kadulla vettä läpäisemättömän pinnanpäätymiskohdassa ennen sepeli- tai viherraiteen alkamista. Etenkin jos ne keräävät vesiä suhteellisen pieneltä alueelta, kuten vain yhden liittymän alueelta
Muokattu viimeksi: