8.3. Radan kuivatus
8.3.1 Sepelirata
Omalla väylällä olevan sepeliraiteen kuivatus suunnitellaan samankaltaisin periaatteinkuin rautatien kuivatus, pintakuivatuksena avo-ojien avulla jos mahdollista. Raiteidenkuivatus ulotetaan uusien rakennekerrosten alapinnan tasoon. Jos sepeliraide on tiiviisti katualueella eikä avo-ojille ole tilaa, radan rakennekerrosten kuivatuksessa voidaan käyttää salaojitusta ∅160 mm salaojaputkilla.
Sepeliraiteella ei välttämättä tarvita raiteen pituuskaltevuutta kuivatuksen kannalta,kunhan ojissa on riittävä pituuskaltevuus. Käytännössä on kuitenkin usein hyvä pyrkiäsuunnittelemaan raiteeseen pituuskaltevuutta ojan vaatiman kaltevuuden verran, jolloinrakenteen paksuus pysyy vakiona. Kuivatustaso ei saa ulottua radan rakennekerrostenalapuolelle välittömästi radan rakennekerrosten luiskan juuressa, vaan välissä on oltava≥1 m leveä tasanne, tai penkereen eroosiosuojaus täytyy varmistaa jollain muullatavalla. Eroosiosuojaus suunnitellaan tarpeen mukaan, jos virtaamamäärät sitäedellyttävät. Vastapengeralueilla rakennekerrosten kuivatuksessa käytetään suoto-ojia,jos vastapenkereen yläpinta on rakennekerrosten tasossa.
8.3.2 Kiintoraide
Radan pituuskaltevuuden suunnittelu kuivatuksen kannalta kiintoraideosuuksilla käsitellään
kohdassa 4.3.1
Kiintoraiteen kuivatus suunnitellaan vastaavilla periaatteilla kuin kadun kuivatus, ottaen huomioon muutaman erityispiirteen. Katuosuuksilla kuivatustaso on lähtökohtaisestikaturakenteen alapinta. Kiintoraidealueilla rakennekerrosten kuivatuksessa käytetään salaojitusta ∅110 mm salaojaputkilla.
Urakiskoa käytettäessä kiskoura kerää hulevesiä, joten kiskourat tulee viemäröidä kiskokaivoilla. Normaalisti raiteen molemmat kiskot suunnitellaan samaan korkoon ja kiskojen väliin jäävät osuudet ja raiteiden väliin jäävä osuus toteutetaan hieman koholle, jolloin raidealueen vedet valuvat kiskouriin.
Kiskourien lisäksi kiintoraidelaatan pinta tulee kuivattaa tarpeen mukaan. Kokonaan asfaltoitavilla sekaliikennelaatan ja omalla kaistallaan olevilla raitiotielaatan osuuksilla raidelaatan pintaa ei tarvitse kuivattaa. Sekaliikennelaatoilla, joissa kaulusten väliin toteutetaan kiveys, kuivatetaan laatan yläpinta kourukaivojen kohdalla niihin yhdistettävillä putkilla.
Viherradalla vesi pääsee kiskojen välistä valumaan pois kiskojen alta. Viherradanpituuskaltevuuden ollessa alle 1 % tehdään viherradan laatan pintaan 1 %sivukaltevuudet. Viherraiteen ympäristössä olevilla nurmialueilla pintakuivatus suunnitellaan normaaleilla ritiläkaivoilla (tarvittaessa kupukansi), jotka on suunniteltukasvualustan yläpintaan. Viherraidelaattojen väliin jäävä tila kuivatetaan routaeristeitä käytettäessä salaojalla ja kaivoilla, jotka tulevat routaeristeen päälle.
8.3.3 Kiskokaivot
Kiskokaivot ovat hulevesikaivoja, jotka viemäröivät kiskouran pohjalle kertyneen vedenuran pohjalle tehdyn reiän kautta hulevesiviemäriin. Kourukaivot ovat kisko kaivoja, jotka viemäröivät kiskourien pohjan lisäksi raidetason pinnan poikittaisella ritiläkaivollaraiteen keskeltä ja mahdollisesti myös raiteiden väliin jäävän osuuden. Kiskokaivoja käytetään ainoastaan urakiskolla.
Kiskokaivoja, jotka eivät ole kourukaivoja ja kuivattavat vain kiskouran pohjan, käytetään lähtökohtaisesti ainoastaan vaihteisiin liittyen. Muilla raideosuuksilla käytetään lähtökohtaisesti kourukaivoja, jotka viemäröivät ainakin raiteen kiskojenväliin jäävän keskiosan ja mahdollisesti myös raiteiden väliin jäävän osan. Normaalisti käytetään kourukaivoja, jotka tulevat myös raiteiden väliin jäävälle osalle. Tällöin raitiotielaatan tulee olla ainakin kaivon kohdalla koko kahden raiteen levyinen. Tällöin molempien raiteiden kourukaivojen ollessa yhtenäisiä, voidaan ne viemäröidä ja saattolämmittää yhden purkuputken kautta. Raitiolaattojen ollessa erillisiä, voidaan käyttää kahta erillistä kourukaivoa. Kiskokaivon ja purkukaivon välisessä yhdysputkessa ei tule olla haaroituksia tai yli 45 asteen mutkia. Kiskokaivot puretaan 110 mm putkella sakkapesälliseen hulevesikaivoon, jonka on aina hyvä sijaita mahdollisimman lähellä kiskokaivoa.
Kiskokaivoja suunnitellaan seuraaviin paikkoihin:
- Koverien pystytaitteiden alimpiin kohtiin
- Kaltevuusjaksoille vähintään noin 100 m välein, riippuen raiteenpituuskaltevuudesta. Pituuskaltevuuden ollessa alle 2 %, tulee kaivoja olla tiheämmin kuin 100 m välein
- Sekaliikenneraiteelle kaivoja tarvitaan tiheämmin kuin omalla kaistallaan olevalle raitiotielle koska sekaliikennekaistalla ja liittymäalueilla kiskouraan kulkeutuu ylimääräistä hiekkaa.
- Suojateiden eteen, pituuskaltevuudessa suojatien yläpuolelle, estämään raidealueen vesien valuminen ja jäätyminen suojatielle. Tällöin kourukaivo on tarpeellista olla myös raiteiden välissä.
- Päällysrakenteen muutoskohtiin, jossa vettä läpäisemätön pinta päättyy ja sepelirata tai erityisesti kun viherrataa alkaa ja pituuskaltevuus on niitä kohti, tulee suunnitella kaivot estämään alueen vesiä valumasta raiteelle. Näille alueille saattaa muuten kertyä paannejäätä.
8.3.4 Kiskokaivojen lämmitys
Yleensä suurin osa kiskokaivoista tulee lämmittää. Lämmittämisen tarkoitus on varmistaa, että kaivot ja niiden purkuputket eivät jäädy vedestä tukkoon. Tärkeimmät kaivot lämmitetään, vähemmän tärkeitä ei lämmitetä. Lämmitys toteutetaan saattolämmityskaapelilla kiskokaivon ja purkukaivon väliseen viemäriputkeen ja lämmityskaapeli ylettyy kiskokaivon sisälle.
Lämmitettävien kaivojen kiskokaivotyypit ja niiden purkuputkireitit täytyy suunnitella sellaisiksi, että saattolämmityksen voi toteuttaa. Samaan putkeen ei voi laittaa kahta saattolämmityskaapelia, koska termostaatin toimimisen edellytys on, että lämmityskaapeli ei saa koskettaa toista lämmityskaapelia. Erillisten lämmitettävienkiskokaivojen purkuputkia ei voi siis yhdistää Y-haaroilla. Yhdellä saattolämmityskaapelilla voi lämmittää enemmän kuin yhden kiskokaivon, jos niidenpurku on yhdellä putkella kaivosta toiseen ja vedet pääsevät valumaan ensimmäisestä kaivosta toisen läpi.
Kiskokaivojen lämmitystarve arvioidaan tapauskohtaisesti seuraavia periaatteita noudattaen:
- Koveran taitteen pohjalla sijaitsevat kiskokaivot lämmitetään
- Kaikki vaihteiden sisällä ja vaihteiden lähellä sijaitsevat kiskokaivot lämmitetään
- Suojateiden eteen tulevat kiskokaivot lähtökohtaisesti lämmitetään
- Routarajan yläpuolella sijaitsevat purkuputket lähtökohtaisesti lämmitetään
- Pituuskaltevuudeltaan loivat purkuputket lähtökohtaisesti lämmitetään
Vähemmän tärkeitä kiskokaivoja, jotka voidaan jättää lämmittämättä:
- Kiskokaivot, jotka sijaitsevat kaltevuusjakson matkalla (ei pohjalla), omalla kaistalla olevalla raitiotiellä (ei sekaliikennekaista)
- Kiskokaivot, jotka sijaitsevat kadulla vettä läpäisemättömän pinnanpäätymiskohdassa ennen sepeli- tai viherraiteen alkamista. Etenkin jos ne keräävät vesiä suhteellisen pieneltä alueelta, kuten vain yhden liittymän alueelta
8.3.5 Vaihteet
Erityisen tärkeä kuivatussuunnittelun kohde ovat vaihteet. Urakisko vaihteidenetujatkokseen tulee aina kiskokaivot maalaatikon yhteyteen. Lisäksi vaihteidenläheisyydessä tulee olla tarvittaessa ylimääräisiä kiskokaivoja, että etujatkoksenkiskokaivot eivät ylikuormitu ja vaihteet toimivat luotettavasti. Vaihteiden sisälle välikiskoalueelle tai kielien kantoihin suunnitellaan tarvittaessa kiskokaivoja. Jos pituuskaltevuus on vaihteen kieliä kohti, voi olla tarve ylimääräiselle kiskokaivolle ennen vaihteen etujatkosta. Jos pituuskaltevuus on kielistä poispäin, voi olla tarveylimääräiselle kiskokaivolle kielten kantojen paikkeilla tai vaihteen takajatkoksenjälkeen. Lisäkaivojen tarve korostuu erityisesti vastavaihteissa, mutta voi olla tarpeen myös myötävaihteissa. Liittymien ja sekaliikennekaistojen läheisyys lisääkiskokaivotarvetta, koska liittymäalueilla kiskouraan kulkeutuu ylimääräistä hiekkaa, jota ei haluta vaihteen etujatkoksessa olevien kiskokaivojen kautta vaihteen maalaatikkoon.
Viherraiteella olevat vaihteet toteutetaan lähtökohtaisesti vignole-kiskolla, jolloin vaihteiden kohdalle ei toteuteta kasvualustaa ja vaihdealueen kuivatusta tehostetaan suunnittelemalla ratapölkkyjen väliin jäävä kiintoraidelaatan pinta raiteen sivuille kaltevaksi ja raidelaatan reunoille toteutetaan ylimääräiset lämmitettävät kourut ja kaivot keräämään vesiä.
8.3.6 Radan ympäristö
Raitiotie tulee aina pyrkiä suunnittelemaan ympäröivää aluetta korkeammalle ja raidealueen pinta sekä ympäröivän rakenteen pintojen kaltevuudet radasta pois päin, ettei radalle päädy ylimääräisiä hulevesiä. Erityisesti tulee estää rata-alueenulkopuolelta tulevia sulamisvesiä valumasta radalle, ettei radalle pääse muodostumaan paannejäätä. Tarvittaessa suunnitellaan normaalia tiheämmin lämmitettyjä kisko- ja ritiläkaivoja raidealueelle. Ainoastaan poikkeustapauksissa TRO:n luvalla voidaan sallia pienten vesimäärien johtaminen rata-alueen ulkopuolelta radalle.
Raitiotie ei lähtökohtaisesti saa lisätä hulevesikuormitusta purkuvesistöön. Kohdekohtaisesti tutkitaan paljonko raitiotie lisää läpäisemättömän pinta-alan ja hulevesivirtaamien määrää. Nykytilaan verrattuna kasvanut virtaamamäärä pyritään viivyttämään raitiotiealueella. Jos viivytysrakenteita tehdään raitiotien osalta, niin rakenteen mitoituksen lähtökohtana on kerran viidessä vuodessa toistuva 10 minuutinsadetapahtuma. Kaupungin ja kunnan hulevesien hallinnan suunnitelmat ja tarpeet otetaan huomioon suunnittelussa.
Raitiotiealueen hulevesien hallinnan mitoitusperuste suljetun päällysrakenteen ja viherradan osuuksilla, koskien ATU:n aluetta:
- Vesi saa nousta enintään kiskon pinnan tasoon kerran 2 vuodessa toistuvan mitoitussateen johdosta
- Vesi saa nousta enintään 5 cm kiskon pinnan yläpuolelle kerran 5 vuodessatoistuvan mitoitussateen johdosta
- Vesi saa nousta enintään 18 cm kiskon pinnan yläpuolelle kerran 10 vuodessatoistuvan mitoitussateen johdosta
Muokattu viimeksi:
Muutoshistoria:
8.3. Radan kuivatus
01.11.2022 Lisätty tekstiin huomio saattolämmityksestä ja kuivatuksen varmistamisesta talvella.
18.11.2022 Päivitetty ohjetta kiskokaivojen suunnittelusta, vaihteiden ja liittymäalueiden kuivatuksesta sekä raitiotien suunnittelusta ympäröivää aluetta korkeammalle.
25.03.2024 Täydennetty vaatimuksia