13.4. Melu
13.4.1. Raitiotieliikenteen melu
Tampereen raitiotieliikenteen melu syntyy pääosin raitiovaunun pyörien ja kiskon välisestä kontaktista. Muita melulähteitä ovat mm. moottori, ilmavirta, jarrut, apukoneet sekä kaarrekirskunnasta syntyvä ääni. Raideliikenteen tuottama melun voimakkuus on riippuvainen äänilähteen ominaisuuksista. Näitä ominaisuuksia ovat liikenne, (liikennemäärät, ratanopeudet, kalusto), junapyörien ja kiskojen kunto sekä vallitsevat sääolosuhteet. Lisäksi maastonmuodot, maanpinnan laatu, rakennusten heijastukset sekä etäisyys rataan vaikuttavat yksittäisessä tarkastelupisteessä havaittavaan meluun.
13.4.2. Ohjearvot
Valtioneuvoston päätöksessä 993/1992 on esitetty A-painotetun melun ekvivalenttitason (LAeq) ohjearvot ulkona ja sisällä (taulukko 13.4.2). Jos melu on luonteeltaan iskumaista tai kapeakaistaista, mittaus- tai laskentatulokseen lisätään 5 dB ennen sen vertaamista taulukossa mainittuihin arvoihin. Sisämelun osalta huomioidaan lisäksi asumisterveysasetus 545/2015.
| Alue | Melun A-painotettu ekvivalenttitaso (keskiäänitaso), ohjearvo (LAeq) | |
| Ohjearvot ulkona | Päivällä klo 07-22 | Yöllä klo 22-07 |
| Asumisalueet, virkistysalueet taajamissa ja niiden välittömässä läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palvelevat alueet | 55 dB(A) | 50 dB(A)1)2) |
| Loma-asumiseen käytettävät alueet4), leirintäalueet, taajamien ulkopuolella olevat virkistysalueet ja luonnonsuojelualueet | 45 dB(A) | 40 dB(A)3) |
| Ohjearvot sisällä | Päivällä klo 07-22 | Yöllä klo 22-07 |
| Asuin-, potilas- ja majoitushuoneet | 35 dB | 30 dB |
| Opetus- ja kokoontumistilat | 35 dB | – |
| Liike- ja toimistohuoneet | 45 dB | – |
| Poikkeukset | ||
| 1) Uusilla alueilla melutason yöarvo on 45 dB(A) | ||
| 2) Oppilaitoksia palvelevilla alueilla ei sovelleta yöohjearvoja | ||
| 3) Yöarvoa ei sovelleta sellaisilla luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä | ||
| 4) Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamassa voidaan soveltaa asumiseen käytettävien alueiden ohjearvoja | ||
Keskiäänitason ohjearvojen lisäksi melun hetkelliselle enimmäistasolle on Ympäristöoppaassa 108 [2] esitetty suositusarvo LAFmax 45 dB. Arvo koskee myös yöaikaa ja se on laadittu erityisesti unta häiritsevän melun rajoittamiseen.
13.4.3. Vaikutusten arviointi
Raitioliikenteen melu
Raitiotien meluvaikutukset arvioidaan melumallinnuksen avulla. Meluntorjunnan tarve arvioidaan aiempien suunnitteluvaiheiden ja tutkimusten sekä suositusten pohjalta.
Meluvaikutukset yksittäisessä tarkastelupisteessä ovat riippuvaisia useista eri edellä mainituista tekijöistä. Meluvaikutuksia on tarpeen tarkastella melumallinnuksen avulla, joka huomioi mm. melulähteen äänipäästön ja taajuusjakauman muutokset nopeuden suhteessa sekä äänen leviämisen 3D ympäristössä, (äänen absorptiot ja heijastukset). Tampereen raitiotielle tehtyjen mittausten mukaan on määritetty Pohjoismaisen raideliikennemallin mallinnuskertoimet a ja b, (taulukko 13.4.3 a), joita käytetään melumallinnuksen raideliikenteen äänipäästön lähtötietona.
| a ja b kertoimet | 1.2m:n mittauskorkeus | |
| Taajuus (Hz) | a | b |
| 63 | 1,225 | 16,151 |
| 125 | -0,358 | 18,545 |
| 250 | -1,313 | 26,655 |
| 500 | 10,100 | 31,677 |
| 1000 | 22,384 | 33,007 |
| 2000 | 23,577 | 32,667 |
| 4000 | 28,980 | 29,717 |
Taulukkoon 13.4.3 b) on laskettu uusia mallinnuskertoimia a ja b hyödyntäen muutama esimerkki Tampereen raitiovaunun keskiäänitason LAeq tuloksista kahdella eri nopeusalueella akustisesti puolikovan (G=0,5) ja tasaisen maanpinnan ympäristössä. Laskenta on suoritettu vain yhdelle raiteelle.
| LAeq (G=0.5) | 40 km/h | 60 km/h | ||
| Aikajakso | klo 07-22 | klo 22-07 | klo 07-22 | klo 22-07 |
| Liikennemäärä (yhdellä raiteella) | 112 | 30 | 112 | 30 |
| 50 m:n etäisyydellä | 45 dB | 41 dB | 48 dB | 45 dB |
| 100 m:n etäisyydellä | 41 dB | 38 dB | 45 dB | 41 dB |
Taulukossa esitettyjä tuloksia ei kuitenkaan voi käyttää yleisinä arvoina, vaan keskiäänitason tilanne on aina ratkaistava meluselvityksissä tapauskohtaisesti. Meluselvitystä tehdessä täytyy ottaa huomioon liikennetiheys, sallittu liikennöintinopeus, ratageometria sekä mallinnusalueen ympäristön tila kuten ympäröivien rakennusten geometriat ja maanpinnan akustiset kovuuskertoimet.
Kiihdytys- ja jarrutusmittausten tulosten perusteella voidaan sanoa, että raitiovaunujen kiihdytysten ja pysähdysten tuoma melu ei lisää merkittävästi raitiovaunumelun tuottamaa ympäristömelun keskiäänitasoa, yleistä häiritsevyyttä tai havaittavuutta.
Paikallaan seisovan vaunun melutaso on vähäinen verrattuna vaunun liikkeellä olon aikaiseen meluun. Katolla olevien jäähdytys- ja ilmanvaihtolaitteiden melu vaimenee etäisyyden kasvaessa ja on alle yöajan ohjearvon LAeq 45 dB arviolta yli 20 metrin etäisyydellä radan keskilinjasta laskettuna.
Kaarrekirskuntaa esiintyy toisinaan Tampereen raitiovaunulinjastolla yksittäisissä kohteissa. Kirskuntaolosuhteisiin pystytään kuitenkin vaikuttamaan raitiovaunun ominaisuuksien sekä liikennöintivaiheen tuomien kokemusten myötä. Tavoitteena on, että normaalin käyttötilanteen aikana merkityksellistä kaarrekirskuntaa ei pitäisi esiintyä.
Raitiolinjan kaarresäteellä on merkittävä vaikutus kaarrekirskunnan esiintymiseen. Kirskumista esiintyy yleisimmin kaarresäteen ollessa alle R=100 m, ja sitä todennäköisemmin mitä jyrkempi kaarre on. Liikennöintivaiheessa on havaittu, että kiskovoitelulla on olennainen osa kirskunnan estämisessä. Kiinteiden kiskonvoitelulaitteiden tarve arvioidaan kaarrekohtaisesti ja sen mukaisesti suunnitellaan joko kiskonvoitelulaitteisto tai varautuminen voitelulaitteistolle kaarteisiin, joissa siihen on suurin tarve.
Muut raidekorjaukset kuten vaihteiden ja ristikoiden yliajomelu huomioidaan raitiovaunun tuottaman ympäristömelun mallinnuksissa Ympäristöoppaasta 97 (Raideliikennemelun laskentamalli) löytyvien ohjeiden mukaisesti.
Tarkemmin raitiovaunumelun mallintamisesta on kerrottu asiakirjassa Tampereen raitiotieliikenteen meluohje ympäristömelumallinnuksia varten.
Sähkösyöttöasemien melu
Sähkösyöttöasemille tehtyjen mittausten perusteella havaitaan, että sähkönsyöttöasemien tuottama ympäristömelu voi vaihdella asemien kesken, vaikka asemien perusrakenne on pääosin sama. Sähkönsyöttöasemille, joissa käytetään ilmanvaihtokoneen lamellivaimenninta äänenpainetasot ovat suhteellisen vähäisiä (1m etäisyydellä 48 – 59 dB) ja valtaosalla sähkönsyöttöasemien sijainneista melu ei erotu alueen taustamelusta. Sähkönsyöttöasemien melu muuntajien osalta sisältää kapeakaistaisuutta ja IV-koneen osalta melu on havaittavaa (100% teholla) asemien läheisyydessä, jolloin ympäristömelulle asetetut ohjearvot lähellä olevalle asuinrakennukselle voivat ylittyä. Meluun voidaan vaikuttaa sijainnin ja vaimentimen lisäksi myös melulähteiden suuntaamisella eli ilmanottoaukkojen sijoittelulla sähkönsyöttöaseman suunnitteluvaiheessa.
Sähkönsyöttöasemien IV-koneille suunnitellaan lamellivaimentimet jokaisessa kohteessa. Meluvaikutukset kartoitetaan tarvittaessa kohdekohtaisesti. Vaikka lähistöllä ei olisi herkkiä kohteita (mm. asuinrakennuksia, virkistysalueita), melu vaikuttaa alueen yleiseen viihtyvyyteen ja käyttöön. Vaikka vaimennin otettaisiin käyttöön sähkösyöttöasemalle, aseman tuottaman melun leviämiseen on kiinnitettävä huomiota. Melun leviämiseen vaikuttaa aseman läheisyydessä oleva maanpinta ja rakennukset. Rakennuksista ääni heijastuu voimistaen ääntä rakennusten edessä. Maanpinnan korkeuserot ja pinnan vaimennuskyky vaikuttavat huomattavasti melun leviämiseen. Esimerkiksi laajoilla asfalttialueilla ja vesialueilla melu leviää laajemmalle kuin jos maanpinta olisi nurmikkoa tai metsää. Taulukossa 13.4.3 c) on esitetty sähkönsyöttöasemien melun leviämisen laskentatuloksia eri ympäristöissä.
| Melualueet | |||
| 45 dB | 50 dB | 55 dB | |
| Ei vaimenninta | 90-170m | 57-90m | 35-50m |
| IV-koneen lamellivaimennin | 30-50m | 17-24m | 5-15m |
Tulosten vaihteluväli aiheutuu pelkästään sähkösyöttöaseman lähiympäristön ominaisuuksista. Tehokkaimmin ääni vaimenee pehmeiden pintojen vaikutuksesta, kun heijastuksista ei ole. Melun leviäminen on tehokkaimmillaan kovien pintojen (vesi, asfaltti) ja rakennusten heijastusten yhteisvaikutuksesta.
Rakentamisen meluvaikutukset
Rakentamisen aikaiset meluvaikutukset arvioidaan tarpeen mukaan. Tarvittaessa meluvaikutuksia voidaan mallintaa meluntorjunnan suunnittelun mahdollistamiseksi. Tällaisia kohteita voivat olla esimerkiksi mittavat maarakennustyöt tai kiviaineksen murskausasemat.
13.4.4. Melualueet
45 dB – melualue on yöajan ohjearvo uusien rakennusten oleskelualueiden (ml. parvekkeet) ohjearvo. Rajaa käytetään myös loma-asuntoalueella sekä virkistys- ja luonnonsuojelualueiden päiväohjearvona. Yöohjearvo on vieläkin matalampi (40 dB), jota ei sovelleta, jos aluetta ei käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä.
50 dB – melualuetta käytetään yöajan ohjearvona asumiseen käytetyllä alueella, virkistysalueella taajamassa (tai sen välittömässä läheisyydessä) ja hoitolaitoksien ulkoalueilla.
55 dB – melualuetta käytetään päiväajan ohjearvona asumiseen käytetyllä alueella, virkistysalueella taajamassa (tai sen välittömässä läheisyydessä) ja hoito- ja oppilaitosten ulkoalueilla.
Sisämelun osalta voidaan ajatella, että julkisivuun kohdistuva keskiäänitaso ei saisi ylittää 60 dB. Sillä rakennusten äänieristykseksi suositellaan vähintään 30 dB ja sisätilojen ohjearvo yöaikaan on 30 dB.
Muokattu viimeksi:
Muutoshistoria:
13.4. Melu
08.12.2021 Luku lisätty ohjeeseen kokonaisuudessaan.
13.4.3. Vaikutusten arviointi
08.03.2024 Tarkennettu vaatimuksia