13.5.2. Ohjearvot
Tärinä
Raitiotieliikenteen aiheuttaman tärinän arvioinnissa käytetään VTT:n tiedotteissa 2569 ”Ohjeita liikennetärinän arviointiin”, 2278 ”Suositus liikennetärinän mittaamisesta ja luokituksesta” ja 2425 ”Rakennukseen siirtyvän liikennetärinän arviointi” annettuja ohjearvoja. Suositeltava tavoiteraja raitiotien läheisyydessä olevien rakennusten sisätiloissa värähtelyn enimmäisarvolle on uusilla maankäytön alueilla 0,3 mm/s ja vanhoilla maankäytön alueilla 0,6 mm/s. Pystyvärähtely tai vaakavärähtely ei saa ylittää ohjearvoa missään rakennuksen kerroksessa tai lattiassa. Jos kyseessä ei ole asuinrakennus tai tiloja käytetään toimintaan, jossa liikenteen ei katsota haittaavan lepoa, värähtelyn ohjearvo voi olla kaksinkertainen. Tärinäherkillä laitteilla ja toiminnoilla on laitevalmistajan ja toimittajan tärinärajoitukset, jotka pitää huomioida raitiotietä suunniteltaessa toimintojen läheisyyteen.
Runkomelu
Runkomelu on rakennukseen välittyvää korkeataajuista värähtelyä, joka havaitaan sisätiloissa matalana äänenä. Runkomeluna havaittava värähtely kulkeutuu parhaiten kalliossa ja jäykkyydeltään suurissa maakerroksissa.
Raitiotieliikenteen avoradoilla aiheuttaman runkomelun arvioinnissa ohjearvona pidetään asuinrakennuksissa ja hiljaisuutta vaativissa tiloissa (esim. konserttisalit, teatterit) Suomessa yleisesti käytettyä VTT:n ehdottamaa arvoa LpASmax ≤ 35 dB, (Talja, A. Saarinen, A. 2009). Jos kaavamääräyksessä on annettu ohje julkisivun ilmaääneneristävyydestä, on raitiotien suunnittelussa syytä käyttää ohjearvoa LpASmax ≤ 30 dB. Muuhun käyttöön tarkoitetuissa tiloissa runkomelun ohjearvo on 45 dB.
Muokattu viimeksi:
Muutoshistoria:
13.5.2. Ohjearvot
12.12.2022 Lisätty julkisivun ilmaääneneristävyyteen liittyvä ohjeistus.
18.03.2024 Vaatimuksia täydennetty