7.5. Kasvillisuus ja viherrakentaminen
7.5.1. Säilytettävä ja poistettava luonnonympäristö
Nykyistä luonnonympäristöä sekä katupuita ja muuta rakennettua viherympäristöä pyritään säilyttämään mahdollisuuksien mukaan. Tarpeetonta puiden poistoa vältetään. Toisaalta täytyy tarkastella raitiotien läheisyydessä olevia puita ja arvioida turvallisuusriskiä niiden kaatumisesta raitiotien ajolankojen päälle.
Puiden ja ympäristön säästämistarvetta aiheuttavat erityisesti luonnonsuojelumääräysten alaiset eliölajit,esimerkiksi liito-orava. Alueita, joilla on todettu suojelutarpeita, suojellaan rakentamisen aikana biotooppikokonaisuuksina, jos siihen on mahdollisuus. Esimerkiksi yksittäisen puun ympärillä on tarpeellista säilyttää riittävä määrä myös kenttäkerroksen kasvillisuutta.
Liito-oravan kulkuyhteydet
Nykyiset tai kehitettäväksi esitetyt liito-oravien kulkureitit otetaan huomioon suunnittelussa säilyttämällä mahdollisuuksien mukaan nykyistä puustoa tai kompensoimalla uusilla istutuksilla. Hyvin toimivalla kulkureitillä puiden korkeuden ja niiden välisen etäisyyden tulee ylittää kaavamaisesti lasketun liito-oravan 1 : 3 liitokulman vaatimus.
Säilytettävä puusto juuristoalueineen suojataan rakentamisen ajaksi. Kulkuyhteyttä voidaan parantaa säilyttämällä kadun reunoilla täysikasvuisia puita ja tilan salliessa esimerkiksi istuttamalla kadun viherkaistalle suurikokoisia puuntaimia lomittain.
Kohteissa, joissa liitoetäisyysvaatimusta tavoitellaan uusilla istutuksilla, mutta istutettavan taimimateriaalin korkeus ei riitä vaatimuksen toteutumiseen, voidaan reitin toimivuutta tukea tilapäisesti “hyppytolpilla”, eli esimerkiksi riittävän korkeuden omaavilla pylväillä. Tampereella on käytetty istutettavien puiden yhteyteen sijoitettuja oksittuja, kuorimattomia kuusitolppia, joiden on katsottu sopivan puistometsäympäristöön.
Puut kallioleikkauksen päällä
Jos raitiotie tehdään kallioleikkaukseen, jonka reunan päällä on kookasta puustoa, on suuria puita poistettava kallion päältä turvallisuussyistä, etteivät ne pääse kaatumaan ajolankojen päälle tai radalle. Turva-alue voidaan määrittää noin 10-20 m etäisyydelle leikkauksen reunasta, riippuen maanpinnan kaltevuussuhteista kallion päällä. Pienempiä puita, erityisesti lehtipuita, sekä pensaita voidaan jättää kasvamaan. Puuston kokoa rajoitetaan tarvittaessa myös jatkossa.
7.5.2. Puuistutukset
Puuistutuksilla on kaupunkioloissa positiivinen vaikutus kadun käyttäjien viihtyisyyteen sekä pienilmastoon ja ilmanlaatuun. Puiden sijoitukselle katualueilla pyritään siksi löytämään paikkoja aina kun siihen on mahdollisuus. Katupuut ovat kadun tai liikenneväylän reunaan tai niiden keski- ja erotuskaistoille istutettavia puita. Niiden oksaton rungonkorkeus määräytyy sijaintinsa perusteella liikennealueen vapaan korkeuden vaatimusten mukaan. Katupuiden tarve määräytyy tiiviisti rakennetuilla jaksoilla pitkälti myös kaupunkikuvallisesta näkökulmasta ja historiallisista syistä.
Perinteiset ja alueelle tunnusomaiset puistokadut ja puukujanteet tulee suunnittelujaksolla lähtökohtaisesti säilyttää tai uusia siellä, missä niitä on. Myös uusilla alueilla on syytä suosia puiden kujanneistutuksia katutilassa, koska tiivistyvässä kaupunkirakenteessa puita voi olla hankala sijoitella muulla tavalla tilan vähyyden takia. Kujanneistutuksissa on perinteisesti käytetty vain yhtä puulajia katuosuudella, mutta uusilla alueilla mahdollista on käyttää myös eri lajeja saman kadun varrella, esimerkiksi jos puurivejä ei jostain syystä voida toteuttaa yhtenäisenä koko matkalla. Lajin pitää soveltua perimältään, ilmeeltään ja ominaisuuksiltaan kasvupaikalle. Puuistutuksissa noudatetaan Santamour-mallia (monilajisuus), pois lukien merkittävät perinteiset puukujanteet.
Katupuuksi valitaan laji, joka soveltuu kovien pintojen ympäröimille kasvupaikoille kantavaan ja rajoitettuun kasvualustaan. Kauempana kadusta tehtävät puuistutukset tehdään yleisten maisemasuunnittelun periaatteiden mukaan. Havupuita ei pidä unohtaa, jotta myös talvivihreyttä saadaan kaupunkikuvaan. Puistolehmusta käytetään harkiten, koska niissä viihtyvien kirvojen eritteet lisäävät kiskojen huoltotarvetta.
Kiskoille putoavat puiden lehdet saattavat syksyllä aiheuttaa liukkautta ja jarrutusmatkan pitenemisen. Tämän ns. lehtikelin aiheuttama turvallisuusriski on huomioitava erityisesti osuuksilla, joissa raitiotien pituuskaltevuus on yli 2 %, ja suljetun päällysrakenteen osuuksilla. Näillä paikoilla lehtikeliin on syytä varautua istuttamalla mahdollisuuksien mukaan puut kauemmaksi kiskoista, lisäämällä puiden keskinäistä etäisyyttä pituussuunnassa tai istuttamalla kapeakasvuisia puulajikkeita.
7.5.3. Muut istutukset, nurmetukset ja niityt
Muilta osin kasvillisuutta käytetään maisemasuunnittelun periaatteiden mukaan, esimerkiksi näkemien rajaamisessa, suojaistutuksina, ja yleisesti kaupunkikuvaa elävöittävänä elementtinä. Istutuksissa suositaan monilajisuutta.
Raitiotien ja liikenneväylän välisillä viherkaistoilla, joihin suunnitellaan matalaa kasvillisuutta, tulee mahdollisuuksien mukaisesti suosia perennoja, niittyä tai kukkivia nurmikoita lumitilojen kasvattamiseksi ja kunnossapidon helpottamiseksi. Pensaiden käyttöä raitiotien vierellä vältetään. Nurmetettavat kohdat tehdään niittynurmena tai kukkivina nurmikoina luokan R3 mukaisesti.
Ajorataan rajautuvien pensas- ja perenna-alueiden sekä kasvipeitteisten hulevesipainanteiden ajoradan puoleiseen reunaan asennetaan kivireunus, jotta kiintoaines voidaan kerätä harjalaitteella pois ennen sen kulkeutumista istutusten sekaan.
Kaupunkikuvallisesti merkittävillä paikoilla voidaan käyttää perennoja, perennamattoja tai kausi-istutuksia. Väljän kaupunkitilan alueella siltaluiskien ja reuna-alueiden vihreyttämiseen käytetään nurmetuksia tai niittyjä. Esimerkiksi tukirakenteiden päälle jäävät vaikeapääsyiset reuna-alueet vihreytetään joko köyhinä niittyinä ohuella kasvualustalla, kylvöillä suoraan olevaan pintamaahan, tai massapensasistutuksilla vuosittaisen hoitotarpeen minimoimiseksi. Reheville alueille tulevien ratapenkereiden ja luiskien kohdalla kyseeseen voi tulla nurmetus (jos luiskakaltevuus 1:3 tai loivempi).
Niittyjä voidaan rakentaa myös puuistutusten alle (suojaistutukset).
Pienillä metsään rajautuvilla aloilla voidaan alueen pinta tasoittaa metsänpohjasta saatavalla perus- ja pintamaalla. Alueille ei kylvetä nurmikonsiementä, luonnon annetaan hoitaa kasvipeitteisyys. Jos tarvitaan tasauksia, voidaan käyttää seulomatonta hienoa hiekkaa, ellei paikalta talteen otettuja pintamaita ole riittävästi. Liian ravinteikasta tasausmateriaalia ei saa käyttää. Ohjeellisena voidaan käyttää InfraRylin perusmaalle asetettuja laatuvaatimuksia.
Puiden ja pensaiden raitiotien turvallisuuteen liittyviä estevaikutuksia, kuten vähimmäisetäisyydet raitiotiestä sekä pituuskaltevuuden määräämät etäisyyksien raja-arvot lehtikeliin varautumisessa on esitetty luvussa 5.1.5. Puuistutusten ja muiden yli 0,6 m korkeiden kasvien sijoittelussa on huomioitava näkemät ylityspaikoissa ja katuristeyksissä. Näkemäalueista kerrotaan tarkemmin kappaleessa 5.5.
Muokattu viimeksi:
Muutoshistoria:
7.5.3. Muut istutukset, nurmetukset ja niityt
08.03.2024 Jaettu puuistutukset ja muut istutukset kahteen eri lukuun, täydennetty vaatimuksia