3.2. Raitiotien saavutettavuus
Helposti saavutettavat pysäkit tekevät raitiotieliikenteen käytöstä helppoa. Pysäkkien tulee sijaita siellä, missä ihmiset ja eri toiminnot ovat, ja ne tulee sijoittaa alueille, joilla on eniten nykyisiä käyttäjiä tai käyttömahdollisuuksia tulevaisuudessa. Maankäytön suunnittelu ja pysäkkien sijoittelu ovatkin vahvasti kytköksissä toisiinsa.
Tarkasteluihin raitiotiepysäkkien saavutettavuusetäisyyksistä ei ole olemassa suoraviivaisesti sovellettavia ohjearvoja. Tutkimuksissa raideliikenteellä on havaittu olevan vaikutusta maankäyttöön noin 500–1000 metrin etäisyydellä radasta. Optimaaliseen sijaintiin vaikuttaa kuitenkin paikallisesti moni tekijä, kuten ympäröivä maankäyttö, alueelle tulevat ja sieltä lähtevät matkatyypit sekä ympäristön soveltuvuus jalankulkuun. Myös hyvät pyöräliikenneyhteydet pysäkille kasvattavat raitiotiepysäkin saavutettavuusaluetta samoin kuin sujuvasti autoillen saavutettavat liityntäpysäköintiratkaisut.
Tampereen raitiotien suunnittelun yhteydessä raitiotiepysäkkien todellisen vaikutusalueen määrittämistä on pidetty tärkeänä pysäkkisijaintiin vaikuttavana tekijänä. Linnuntie-etäisyyksien rinnalla on tarkasteltu pysäkkien verkostollista (mukaan lukien katu- ja kulkuyhteydet) saavutettavuutta neljältä etäisyydeltä, joita ovat olleet 200, 400, 600 ja 800 m. Tarkasteluissa vaikutusalueiden asukas- ja työpaikkamäärillä sekä alueellisilla kasvuennusteilla on osoittautunut olevan merkitystä pysäkin parhaimman paikan määrittämisessä.
Kuva 3.2. Kuvia saavutettavuustarkasteluista Tampereen raitiotien yleissuunnitelman ja Lentävänniemen päätepysäkin vaihtoehtovertailun yhteydessä.
Tampereen raitiotien seudullisen yleissuunnitelman yhteydessä on hyödynnetty myös nk. raitiotiepysäkkien aidon saavutettavuuden tarkastelutapaa, joka pohjautuu Annukka Säätelän Diplomityössä vuonna 2019 käyttämään tutkimusmenetelmään. Siinä aitoa saavutettavuusaluetta määritettäessä perinteisen tekijöiden lisäksi huomioidaan jalankulkijan tai pyöräilijän kokemus matkan pituudesta, johon voi vaikuttaa mm. matka-aika ja maastonmuodot. Työssä verrattiin aitojen saavutettavuusalueiden kokoa ja kattavuutta väestömäärän suhteen perinteisin menetelmin laskettuihin saavutettavuusalueisiin. Tarkastelun tuloksena todettiin perinteisen tavan mukaisen saavutettavuusalueen olevan lähes aina aitoa saavutettavuusaluetta suurempi. Erityisesti mäkisessä maastossa erot korostuivat. Suurin ero oli huomattavissa Santalahdessa, josta on suuri korkeusero Pispalan asuinalueelle. (Tampereen raitiotien pysäkkien aito saavutettavuus, 2019, Diplomityö, Annukka Säätelä, Tampereen yliopisto)
Muokattu viimeksi: